Laajasti katsottuna asumisen yhteensovittaminen maankäytön ja liikennejärjestelmien suunnitteluun on merkittävä yhteiskunnallinen kysymys. Asuminen liittyy kiinteästi alueiden hyvinvointiin, kasvuun ja elinkeinoelämän kehittymisedellytyksiin. Pääkaupunkiseudulla jopa pohjoismaalaisittain kallis asuminen haittaa jo seudun elinvoimaisuutta ja myönteistä kehitystä.

Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisessa sekä seudullisessa strategisessa suunnittelussa maankäyttö ja liikenne ovat "pärjänneet" hyvin ja näitä kahta teemaa on käsitelty tutkimuksissa, mediassa, maakuntasuunnitelmissa, kuntien yhteistyöelimissä ja kuntien välisissä sopimuksissa laajasti. Asuminen ja asuntopoliittinen näkökulma sen sijaan on helposti jäänyt tarkasteluksi ARA-tuetusta vuokra-asuntotuotannosta, erityisryhmistä, energiatehokkuudesta ja yksittäisten kiinteistöjen hiilijalanjäljistä ja muista yksityiskohdista. Kokonaisnäkemys jää ohueksi tai se tuntuu puuttuvan kokonaan. Helposti myös heidän, joilla on "A":sta jotakin sanottavaa, ääni hukkuu liikenneinvestointilistojen ja infranäkökulman alle. Toisaalta uudet sopimusmenettelyt ovat tuoneet asumisen ja asuntopolitiikan kipukohdat sosiaalipuolen huolenaiheista kaupunkien ja kuntien strategisen päätöksenteon ja kehittämispolitiikan kohteeksi.

Suurten kaupunkiseutujen ja valtion välisten maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL aiesopimuksilla (Oulun seudulla edellisten lisäksi myös palvelujen ja elinkeinojen eli MALPE) pureudutaan sekä sisällölliseen että alueelliseen yhteensovittamisen ongelmakohtiin. Tavoitteena on saavuttaa seudullinen konsensus ja neuvottelutulos maankäytön, asumisen ja liikenteen pelisäännöistä ja keskeisistä toimintojen sijoitteluperiaatteista koko seudun mittakaavassa. MAL-aiesopimuksia on solmittu Helsingin ja Turun seuduille (2012-2015) sekä Tampereen kaupunkiseudulle jo toistamiseen (aiesopimus II, 2013-2015). Oulun seudun (2013-2015) aiesopimus on valmisteluvaiheessa ja edennee allekirjoitusvalmiuteen huhtikuun alkuun mennessä.

A-tarkastelu vaihtelee MAL-aiesopimuksittain mm. siihen onko painopiste uusissa asuinalueissa, täydennysrakentamisessa, liikennevyöhykkeiden ja asumisen yhteensovittamisessa vai kohtuuhintaisen asumisen seudullisessa tarkastelussa. MAL-suunnittelun nykyisenä asumiseen liittyvänä kysymyksenä nousee esille mitä olemassa olevalle rakennuskannalle, asuinalueille ja erityisesti lähiöille tulisi tehdä? Miten eriytymiskehitys loivennetaan tai estetään kokonaan? Voidaanko esim. kiinteistöjen ja asuinalueiden sijoittelulla ja sekoittamisella (mm. lisätä eri omistusmuotoja täydennysrakentamisella vuokra-talovaltaisille alueille, parantamalla palveluita (ml. koulu-, terveys- ja sosiaalipalvelut) muuttaa kehityksen suuntaa? Entä väheneekö eriytyminen verkostokaupungin palvelukeskittymien ja liikenneyhteyksien kehityshankkeiden myötä? Myös uusien asuntoalueiden suunnittelussa tulisi em. asiat huomioida jo valmiiksi, ennen ongelmien ryöpsähtämistä esille. Jonkinlainen ennakkoanalyysi olisi suunnittelulle eduksi.

Toinen kysymys on miten saavutettavia olemassa olevat alakeskukset ja asuinalueet ovat? Tai toisinpäin, miten saavutettavissa keskeiset työpaikka-alueet ja palvelukeskittymät ovat asuinalueiden näkökulmasta? Vahvistaako tehostunut joukkoliikenne segregaatiokehitystä vai toimiiko se eheytyvän kaupunkirakenteen peruselementtinä? Mikä on esim. renessanssin kokeneen raideliikenteen rooli asuinalueiden kehittämisessä ja uusien alueiden suunnittelussa, muuallakin kuin Helsingin seudulla? Lisääkö sujuva raideliikenne kaupunginosan houkuttelevuutta vai karkottaako se autolliset taloudet vaikkapa kadunvarsipaikkojen puutteen ja tiiviin rakenteen vuoksi? Myös uusien asuinalueiden suunnittelussa liikkuminen/ saavutettavuus ovat tärkeällä sijalla.

Kolmas kysymys on, miten ulottaa seudullinen tarkastelu perinteisempään valtio-kunta-taloyhtiö/rakennuttaja - ketjuun tai sen rinnalle? Miten saavuttaa seudullisesti kohtuullinen asumisen kompromissi elävän ydinkeskustan, keskuskaupungin lähiöiden ja kehyskuntien "uuskartanoiden" ja puutarhakaupunginosien välillä? Maaliskuun 2012 Verkostotilaisuudessa yhtenä teemana oli asuntopoliittinen tulokulma MAL-työhön. Tässä keskustelussa esille nousivat täydennys- ja tiivistämisrakentamisen haasteet, olemassa olevien asuinalueiden kehittäminen sekä kuntien rajat ylittävät tiiviit asuinalueet (usein keskuskaupunki-kehyskunta asetelmana). Nyttemmin esille ovat nousseet täydennysrakentamisen hyvien mallien esittämisen tarve ja vuoropuhelu kaupunkien kesken, tutkimus- ja selvityshankkeista oppiminen sekä maankäytön ja asumisen yhteensovittamisen hyvät käytännöt. Viime mainittuun liittyy voimakkaasti seudullisten käytäntöjen hahmottaminen ja tunnetuksi tekeminen sekä asumisen ammattilaisten että maankäytön suunnittelijoiden vuoropuhelu.

MAL-verkosto järjestää joukon "A"-han keskittyviä tilaisuuksia ja tuo asumisen asiaa muutoinkin esille entistä painokkaammin vuoden 2013 työssään. Jotta tilaisuuksiin saadaan uutta näkökulmaa sekä asumisen asiantuntemusta, järjestetään ne yhteistyössä suomalaisten asumisen kehittäjien kanssa; Asumisen Osken (Culminatum), valtioneuvoston Asuinalueiden kehittämisohjelman koordinaation (YM, ARA), tutkijaryhmien sekä Kuntaliiton, jäsenseutujen, rakennuttajien ja kolmannen sektorin asiantuntijoiden kanssa.

Tulevia tilaisuuksia ohjelmineen ja taustatietoineen voi hakea verkoston nettisivuilta Kalenterisosiosta sekä Seminaarit-otsakkeen alta.