Ihan aluksi muistutetaan mieliin muutama tosiseikka koskien Suomea ja suomalaista yhteiskuntaa. Useimmille nämä ovat aivan tuttuja juttuja, pitkään tiedossa olleita faktoja tai tunnettuja trendejä:

-Suomessa on neljä vuodenaikaa. Yksi niistä on talvi. Lunta on Suomen eri alueilla 4-6 kk vuodessa.
-Ilmastonmuutoksen myötä sademäärät kaikkina vuodenaikoina tulevat kasvamaan. Sään ääri-ilmiöitä koetaan nykyistä useammin.
-Väestön ikärakenne painottuu tulevina vuosina vanhuksiin.
-Pienten 1-2 henkilön kotitalouksien määrä kasvaa kaikissa ikäryhmissä.
-Elämäntavat monipuolistuvat edelleen. Vapaa-ajan ja harrastusten merkitys kasvaa nykyisestä.
-Vähittäiskauppa siirtyy yhä enemmän verkkoon, sähköisten tuotteiden ja palveluiden merkitys ja osuus kasvavat.

Ei mitään uutta ja mullistavaa, eihän?
Osa mainituista seikoista realisoituu jo lähivuosina, osa näkyy voimakkaammin ehkä vasta joidenkin kymmenien vuosien kuluttua. Mutta vaikka trendien "jalkautumiseen" arjen tasolle menisi kymmeniä vuosia, niiden kanssa eletään siinä yhdyskuntarakenteessa, jota tällä vuosikymmenellä suunnitellaan ja toteutetaan. Mitä väliä näillä trendeillä sitten on?

Vuodenajat ja sää ovat merkityksellisiä saavutettavuuden tarkastelemisessa. Erityisesti vuodenajoilla ja säällä on merkitystä silloin, kun liikkumismuotona on kävely tai pyöräily - joita nykyään niin monissa suunnitelmissa painotetaan. Näissä suunnitelmissa kovin usein unohdetaan vuodenaikojen kierto tyystin. Miksi? Onko realistista suunnittelua nojata kävelyyn ja pyöräilyyn liikkumismuotona? Voidaanko kävelyn ja pyöräilyn perusteella arvioida saavutettavuutta luotettavasti, ellei vuodenaikoja tai tulevan ilmastonmuutoksen vaikutuksia oteta huomioon? Entäpä onko suunnittelussa huomioitu vuodenaikoihin liittyvät joukkoliikenteen vuorovälit? Monilla alueilla kesäkauden olemattomat bussivuorot eivät mahdollista mielekästä asiointiliikennettä, vaikka ne talvisin voivatkin toimia riittävän hyvin. Miten on saavutettavuuden laita eri vuodenaikoina? Entä mikä on tilanne infrastruktuurin osalta, riittääkö sen kapasiteetti kestämään sääolojen aiheuttaman kasvavan kuormituksen? Ja kuinka toimii infran ylläpito? Nämä asiat voivat tuntua suunnitteluvaiheessa pieniltä. Arjen sujuvuuden kannalta ne kuitenkin ovat merkityksellisiä.

Monilla alueilla ikärakenne painottuu tulevina vuosina ikääntyviin ja vanhuksiin. Ikääntymisen merkitys eri alueilla vaihtelee, jopa asuinaluetasolla tarkasteltuna. Onko suunnittelussa huomioitu riittävästi väestön ikärakenteen alueelliset - jopa kaupunginosittaiset - muutokset? Entä asuntotuotannossa? Keskitytäänkö liikaa perheasuntojen rakentamiseen, sen sijaan että huomioitaisiin pienempien kotitalouksien määrän jatkuva kasvu myös asuntotuotannossa? Ja entäs palvelut: tällä hetkellä lähipalveluiksi määritellään useimmin ainakin päiväkoti, perusasteen 1-6 luokat ja päivittäistavarakauppa. Missä ovat mummojen ja vaarien lähipalvelut? Entä aktiivista ikää elävien sinkkujen ja pariskuntien palvelut? Tuleeko näiden ryhmien hakea palvelunsa kauempaa, ja jos näin on niin millaista liikkumistarvetta se tuottaa?

Yksittäisten ihmisten elämäntavat sekä niitä seuraavat kulutus-, harrastus- ja liikkumistapavalinnat ovat monipuolistuneet viime vuosikymmeninä. Lisää monipuolistumista on edelleen luvassa. Kuinka erilaisin tavoin elävät ihmiset toimivat suhteessa suunniteltuihin rakenteisiin? Vaikka yhdyskuntarakenteet palveluineen olisi suunniteltu siten, että kenenkään ei tarvitse keskeisimpien palveluiden saamiseksi poistua yli 3km tai 15 minuutin matkan päähän kotoaan, on luultavasti varsin epärealistista olettaa, että kaikki ihmiset toimisivat näin. (Tällaisen oletuksen myötä uskoakseni sorruttaisiin jo aikoja takaperin toimimattomaksi ideologiaksi todettuun ympäristödeterminismiin.) Osa luultavasti haluaa poistua kotinsa lähialueilta; toisin sanottuna tekee valinnan palvelun hankkimispaikasta jonkin muun seikan kuin helpon saavutettavuuden perusteella. Esimerkiksi kaupallisten palveluiden ja vapaa-ajan palveluiden osalta liikkuminen määräytynee usein varsin henkilökohtaisin perustein. Näin voisi hyvin olettaa käyvän jatkossakin.

Kaikkien palveluiden käyttö ei kuitenkaan edellytä liikkumista. Jatkossa liikkumista itse asiassa tarvitaan yhä vähemmän. Trendi nimittäin on, että sekä (vähittäis)kaupan, muun yksityisen sektorin että julkisen sektorin palvelut siirtyvät yhä enemmän verkkoon. Yhä useampi suomalainen on jo löytänyt verkkokaupat: vuonna 2010 suomalaiset ostivat verkosta noin 10 miljardilla eurolla. Jatkossa verkosta hankittujen tuotteiden ja palveluiden osuus kasvaa. Eräiden nykyään varsin arkisten tuotteiden oletetaan korvautuvan kokonaan tai suurelta osin sähköisillä tuotteilla. Eräänä esimerkkinä tästä trendistä voidaan pitää vaikkapa sähköisiä kirjoja, joiden maailman suurimpiin kuuluva verkkokauppa Amazon kertoi viime vuonna ohittaneen myyntiluvuissa paperiset. Yhdysvalloissa siirtyminen sähköisiin kirjoihin on jo valtaosin tapahtunut. Tämän seurauksena osa suurista kirjakauppaketjuista on tehnyt konkurssin, ja monet muut uhkaavat kaatua pian perässä.
Yritän siis sanoa, että tulevina vuosina myös palveluihin kohdistunee jälleen uusia muutoksia, joka voivat muokata käsitystämme palveluverkoista ja saavutettavuudesta. Osaisinpa vielä kertoa, miten nämä muutokset voitaisiin huomioida yhdyskuntarakenteen suunnittelussa.

Kuten tavallista, esitän paljon kysymyksiä mutta vain vähän vastauksia.
Joitakin näistä asioista noussee keskusteluun MAL-verkoston yhdyskuntarakenne ja palveluverkko-teeman tulevissa tilaisuuksissa. Odotan keskustelua ja viisaidenkiviä mielenkiinnolla.