MAL-verkoston vuoden 2014 korkeakouluharjoittelija Niina Nieminen (os. Ojaniemi) on laatinut pro gradu-tutkielmansa Turun yliopistolle lapsiperheiden asumispreferensseistä ja kiinnostuksesta uudentyyppiseen kaupunkipientaloasumiseen Turussa. Niina avaa seuraavassa blogikirjoituksessa tutkimuksensa tuloksia verkostolle:

"Aiemmin tässä blogissa on avattu keskustelua asumisesta osana mal-kokonaisuutta. Puhuttiin suunnittelun paikallisista lähtökohdista kumpuavista painopisteitä: keskitytäänkö mal-aiesopimuskohtaisesti esimerkiksi lähiöihin, tiettyihin asukasryhmiin vai asumisen kohtuuhintaisen tarjonnan takaamiseen tulevaisuudessa. Eräs tärkeä osa asumisen suunnittelua on näin ollen myös se, mitä asukas kodiltaan ja asuinympäristöltään haluaa.

Esittelen tässä lyhyesti keväällä 2015 valmistuneen, Turussa asuvien lapsiperheiden asumispreferensseihin pureutuneen pro graduni tuloksia. Tutkielman aineistonkeruu toteutettiin keväällä 2014 lähettämällä postitettu kyselylomake 900 turkulaiselle lapsiperheelle. Lomakkeita palautui 255 kappaletta ja niiden sisältöä analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin sekä pääkomponenttianalyysin keinoin. Tutkimuksen vastaajista yli 90 % oli naisia ja korkeasti koulutettuja.

Lähtökohtanani tutkielmassa on Turun kaupunkiseudulla ilmenevä valikoiva muuttoliike, jossa yksillälliset asumistoiveet ovat liikuttaneet etenkin nuoria ja koulutettuja lapsiperheitä ydinkaupunkialueelta ja keskuskaupungista kauemmas seudun kehyskuntiin. Turun tasapainoisemman väestönkasvun ja kilpailukyvyn kannalta kaupungin haasteena on tarjota myös lapsiperheille toiveita vastaavaa asumista. Tästä syystä gradussani tutkittiin, millaisia ovat Turussa asuvien lapsiperheiden asumiseen liittyvät asenteet ja toiveet sekä asumisessa mieluisimmiksi ja toisaalta epämieluisimmiksi koetut seikat.
Tulokset kytkeytyvät paljolti arjen sujuvuuteen ja sijaintitekijöihin: mieluisina tekijöinä koettiin palvelujen läheisyys, rauhallisuus ja luonnonläheisyys. Vastaavasti vilkas liikenne ja siitä aiheutuvat melu- ja saastehaitat sekä kaukana sijaitsevat palvelut koetaan asumisen laatua heikentävinä tekijöinä.

Jotta Turun eheytyvä ja tiivistyvä kaupunkirakenne houkuttelisi myös luonnonläheisyyttä ja väljää pientaloasumista suosivia perheitä, ratkaisua voidaan etsiä uusista, kohtuuhintaisista täydennysrakentamisen muodoista. Erääksi tällaiseksi vaihtoehdoksi on nostettu kaupunkipientalot eli townhouse - konsepti. Mielenkiinnosta uudenlaisten asumisratkaisujen potentiaaliin, lomakkeeseen liitettiin myös townhouse-asumiseen liittyvä kysymys: olisiko talotyypillä ainakin teoriassa kysyntää turkulaisilla asuntomarkkinoilla. Palaute townhouse-asumiseen suhtautumisessa oli valtaosin myönteistä, erityisesti korkeimmin koulutettujen vastaajien osalta. Merkittävää on myös se, että myös vastaajien antamat asumisen reunaehdot tukevat kaupunkipientalojen mahdollisuuksia. Näin ollen kaupunkipientalojen - ja myös vastaavien uusien asumisen vaihtoehtojen - kohtuuhintainen tarjonta voisi lisätä Turun houkuttelevuutta lapsiperheiden asuinpaikkana.

Voiko tutkimukseni tuloksia sitten yleistää laajemmin seututasolle? Gradun kokoinen tutkimustyö ei toki tarjoa pohjaa vahvoille väitteille, mutta tiettyjä huomioita voi nostaa myös yleiseen keskusteluun. Kaupungit ja kaupunkiseudut ovat toki keskenään erilaisia, mutta toisaalta uusien asuntojen tarve ja demografiset muutokset painavat jokaista kasvualuetta. Seutujen sosioekonomisesti tasapainoinen kasvu ja asukkaiden toiveet liittyvät tiiviisti yhteen, mikä omasta mielestäni korostaa sekä aktiivisen vuoropuhelun että innovatiivisen asumiseen liittyvän ideoinnin tärkeyttä. Lapsiperheiden perustarpeet pysynevät kutakuinkin samoina: tarvitaan tarpeeksi tilaa, turvallisuutta ja helppo pääsy palvelujen äärelle.

Näiden reunaehtojen takaaminen ja toimivuus tiiviissä ympäristössä vaatii toki suunnittelua, mutta hyviäkin tuloksia on jo saavutettu ja niiden pohjalta kehittämis- ja suunnittelutyötä on hyvä jatkaa. Paras lähtökohta lienee miettiä paikallisten tarpeiden kautta erilaisia rakennus-, suunnittelu- ja tontinluovutusvaihtoehtoja. Kaupunkipientalohankkeita on toteutettu mm. asukaslähtöisesti ryhmärakentamalla, ja esimerkiksi Helsingin Alppikylän townhouset nousivat asumisoikeusyhdistyksen toteuttamana ja ARAn tukemana. Näin kulut on saatu pysymään ruodussa, ja asukkaat ovat myös itse päässeet suunnittelemaan oman näköistään asumista. Kaiken kaikkiaan, lisätutkimus ja keskustelu aiheeseen liittyen ovat avainasemassa, jos talotyypin halutaan yleistyvän suomalaisissa kaupungeissa.

Gradussa tutkittiin myös asumisen reunaehtoja. Reunaehtojen avulla haluttiin saada tietoa perheiden konkreettiseen arkielämän asumisen kautta, jolloin vastaaja pohtii realistisesti omaan asumiseensa liittyviä toiveitaan ja tarpeitaan. Tärkeimmiksi reunaehdoiksi perheet kokivat riittävän tilan, palvelujen, koulun ja päiväkodin läheisyyden, omistusasumisen ja ylipäätään asumisen hintatekijät. Asumispreferensseiltään turkulaiset lapsiperheet jakautuvat sekä urbaaneihin että väljempää omakotitaloasumista arvostaviin. Tällainen tulos oli odotettavissa, mutta esimerkiksi Turun rakennemallin tavoitteisiin nähden perheiden myönteinen suhtautuminen kaupunkimaisessa ympäristössä asumiseen on rohkaisevaa.

Oli painopiste sitten mikä tahansa, Turun tapaiset kasvavat kaupunkiseudut haluavat tarjota asukkailleen puitteet viihtyisään ja hyvään asumiseen."

Niina Ojaniemi. Lapsiperheiden asumisen reunaehdot ja kaupunkipientalojen mahdollisuudet Turussa. Pro gradu-tutkielma, Turun yliopisto, maantieteen ja geologian laitos. Turku, 2015. 82 s.